Mantan tarina

Ostin auton vuonna 1996. En ajanut sillä ollenkaan ennen projektin aloittamista.

Aloitin purkamalla auton osiin. Puhdistin korin kauttaaltaan. Hitsasin korin saumat jäykemmiksi ja sain siten koko korin jäykistymään oleellisesti. Samalla kun tein korin kanssa töitä, metsästin puuttuvia ja haluamiani osia tallin perälle. Tein muutamia muutoksia korin muotoiluun, mutta en mitään niin radikaalia, että se pistäisi silmään.

Sattumalta löysin Buick Grand Nationalin moottorin joka kaipasi ostajaa. Ostin ko. moottorin ja tein tarvittavat muutokset Mantaan, jotta iso moottori mahtuisi paikalleen. Asentamiseen meni paljon aikaa, mutta lopulta paketti toimi halutulla tavalla.

Jouduin tietenkin miettimään alustan ja jousituksen uudelleen, jotta massiivinen vääntömomentti ei rikkoisi paikkoja, vaan kuljettaisi autoa eteenpäin. Taka-akseli on Dana M31 ja muut osat voimansiirrosta ovat omaa suunnittelua. Vaihteisto oli TH200R4.

Sähköjen selvittely ja asennus vei paljon aikaa, mutta oppimalla ja yrittämällä lopputulos miellyttää. (Kiitos Esalle kaikesta avusta!)

Manta ei toiminut alusta asti moitteettomasti (yllättävääkö?). Purkamalla, uudelleensuunnittelemalla ja asentamalla pääsin vihdoin tilanteeseen, jossa autoni antoi ajonautintoja tien päällä ja radalla. Autoon jäi vielä paljon kehitettävää mutta järki voitti ja erotin tekniikan ja korin.

Vuoden 2005 alkukesästä sain inspiraation katsastaa Manta! Tosin koneena oli kevyt neloskone ihan luonnollisella alipaineimulla.. Katsastuskiemurat saatiin täytettyä kuukauden väsytystaistelun jälkeen. Loppukesän ja alkutalven auto seisoi seuraavaa inspiraatiota odotellessa. Kevättalvi 2006 tuli sitten vietettyä pikkujuttuja korjaillen ja välillä vähän isompiakin. Lopulta elokuussa 2006 ajelin autolla Forssan Pick-nickkiin ja takaisin (melkein) ilman ongelmia. Paljon kehitettävää jäi vielä talveksi 06/07: Kardaanin tasapainotus, takakontin verhoilu, sisustan verhoilun korjailu, perävälityksen vaihto tiuhempaan jne.